Saunan lisäksi kyläkoululla on kolme muuta sivurakennusta: maakellari, iso pitkänomainen pihaa reunustava varastorakennus ja pieni aikoinaan savusaunana käytetty noppamainen pikkumökki hieman erillään pääpihapiiristä. Näiden rakennusten kunnostukseen emme ehtineet ensimmäiseen yli puoleen vuosikymmeneen koululla paneutua ollenkaan, koska päärakennus ja sauna teettivät alkuun niin paljon työtä. Tekeminen rajoittui rakennusten perusteelliseen siivoamiseen turhasta rojusta.

Kiireellisempien remonttien edetessä loppuaan kohti oli viimein aika paneutua myös sivurakennuksiin.

Maakellari oli ollut ilmeisen pitkään jonkinasteisessa unohduksen tilassa. Maa oli aikojen saatossa kohonnut oviaukon ympäristössä niin, ettei ovea enää tahtonut saada auki - ja olihan ovikin pahasti rapistunut jo, toinen saranatappikin kadonnut. Olimme kaataneet kesään 2017 mennessä melko paljon puustoa ja pusikkoa kellarin ympäriltä, mutta muuten kellari oli saanut olla täysin rauhassa. Olimmeko mahtaneet käydä muutamaan vuoteen edes kurkistamassa sisälle?

Eräänä heinäkuisena päivänä 2017 keksimme käydä maakellarissa. Nostimme vanhan oven saranoiltaan ja kas, havaitsimme läpimädäksi lahonneen kynnyksen, 1970-lukuiset levytykset kellarin eteisen seinissä ja katossa, homeiset matot (kuka laittaa räsymattoja maakellariin?), sienen pehmittämät puiset hyllyrakennelmat peremmällä... Jotenkin kaikki tämä oli jäänyt meiltä siihen saakka huomaamatta.

Eipä siinä voinut muuta kuin ryhtyä saman tien spontaanisti hommiin.

Tyhjensimme kellarin kokonaan. Mädänneet puurakenteet menivät kokkoon. Purimme myös epämääräiset levytykset eteistilasta. Kaivoimme oviaukon paremmin esiin ja havaitsimme karmin muutkin osat huonokuntoisiksi. Myös eteistilan tiilimuuraukset olivat rapistuneet ja jotkut tiilistä olivat irrallaan.

Hauskakin löytö tehtiin. Kaivaessamme oven ympäristöstä ylimääräistä maata pois lapio kilahti johonkin metalliseen. Katso ihmettä - siinähän oli ovesta aikoja sitten hukkaan mennyt saranatappi! Talteen vain ja uutta käyttöä odottamaan.

Kellarin huopakatto oli sinällään vielä kohtalaisessa kunnossa, mutta harjaltaan jo hieman rapistunut, ja puurakenteinen tuuletushormi oli varsin lahonneessa tilassa. Houkutus tehdä katollekin jotain jäi kytemään.

Näistä lähtöasetelmista siirsimme oven takaisin paikoilleen ja ryhdyimme pohdiskelemaan tarpeellisia toimenpiteitä. Koska varsinaista kiirettä ei ollut, pohdinta onkin jatkunut jo pari vuotta kaikessa rauhassa. Joku akuutimpi työ on toistaiseksi ajanut ohitse. Kukaties sama oli tilanne edellisilläkin omistajilla?

Varastorakennuksessa on monta erilaista tilaa: eteläpäädyn suuri puuvaja, sen pohjoispuolella entinen opettajan autotalli jonka pohjoispuolella puolestaan entinen navetta, jotka ovat nykyisin varastokäytössä. Pohjoisimpien ovien takana on kolme puukäymälää: poikien, opettajan ja tyttöjen, kullekin omansa. Näistä opettajan puucee on edelleen alkuperäiskäytössä.

Varaston kanssa toimittiin alkuun kuten muidenkin tilojen kanssa: siivottiin, siivottiin ja siivottiin. Monen vuoden kuluessa hankkiuduimme eroon jättimäisestä määrästä turhaa tavaraa, ja kesällä 2017 alkoi viimeinkin olla se onnellinen tilanne, että ainoastaan tarpeellista oli jäljellä.

Oli aika tarkastella itse rakennuksen kuntoa. Jotkut ovista olivat alkaneet roikkua ja rapistua. Moni rakennuksen pienistä, moniruutuisista ikkunoista kaipasi huoltoa, osa pikaisestikin. Eteläpäädystä olivat lähes kaikki peiterimat pudonneet tai vähintäänkin pahoin rapistuneet, eikä laudoituksenkaan kunnossa ollut kehumista. Pihan puolen punamultaus oli vielä aivan asiallisessa kunnossa, mutta eteläpäädystä paistoi harmaa puu läpi ja länsipuolellakin oli maalipinnan tilassa sanomista.

Korjauslista alkoi hahmottua. Ainakin tarvittaisiin ikkunankunnostusta - se hoituisi omana työnä - ja ovien maltillista korjailua. Huonoimpaan kuntoon mennyttä lautaverhoilua pitäisi uusia paikoin ja punamullan keitto olisi myös pian ajankohtaista. Katto oli asiallisessa kunnossa, sille riittäisi huoltomaalaus joskus tulevina vuosina.

Alla olevassa kuvaparissa näkyy ero eri ilmansuuntiin avautuvien julkisivujen kunnossa. Vasemmalla eteläpääty ja länsisivu, jotka ovat varsin rapistuneessa kunnossa. Oikealla itäinen sivu, jonka maali on edelleen hyvässä iskussa ja puuosat pääosin ehjät. Auringon paahde vanhentaa julkisivuja siinä kuin ihoakin!

Heinäkuussa 2022 keksimme hetken mielijohteesta: kunnostetaan huussi! Tuumasta toimeen, sillä isompia muita hommia ei ollut työn alla. Revimme seinistä lastu- ja kovalevyt pois. Julisteetkin siinä sivussa tuhoutuivat, mutta ei se haitannut. Karulta näytti riisuttu malli puuvessasta, mutta kunnostuksen jälkeen paljon paremmalta!