Keittiö- ja kylpyhuoneremontti 2019

Jotta kyläkoulusta tulisi tuskitta ympäri vuoden asuttava, olisi sinne rakennettava sisäsuihku, tila pesukoneelle ja kunnollinen lämmönlähde keittiöön. Saunan vedensaanti kun oli talvisaikaan kaivosta nostettavan kantoveden varassa eikä viemärin jäätymättömyyttä voinut taata. Sisällä talossa oli vain postimerkin kokoinen vessa, ei pesukoneliitäntää, ja keittiöstä puuttui taloudellinen puu-uuni. Rumat sähköpatterithan olimme jo kättelyssä purkaneet pois, joten keittiön lämpö oli muista huoneista virtaavasta lämmöstä riippuvainen. Keittiö oli siis kylmään vuodenaikaan melko vilpoinen. Leivinuuni, joka keittiöön oli muurattu joskus 1970-luvulla ei ollut lämmönlähteenä käytännöllinen eikä ylipäänsä edes käyttökunnossa.

Keittiön koneistus oli vanhanpuoleinen ja kalustus nuhruinen ja parinkymmenen vuoden takaa. Katto oli kauhtunut ja vaati vähintään maalausta. Pikkuhiljaa kypsyi ajatus kunnon keittiöremontista. Viimein se olisi mahdollista tehdä, kun talo oli muuten jo laitettu hienoon tikkiin muiden huoneiden ja julkisivujen osalta.

Päätimme, että keittiö ja kylpyhuone tehtäisiin samalla rykäyksellä, koska ne sijaitsivat vierekkäin ja suihkua varten kylpyhuonetta pitäisi joka tapauksessa laajentaa keittiötilan puolelle. Tämä oli remonteistamme ensimmäinen, joka vaati rakennusluvan. Onneksi osasimme itse piirtää lupakuvat, suunnitella sekä osittain toteuttaakin itse.

Remontin pohjatietoja varten oli syytä tutustua siihen, mitä rakenteet pitivät sisällään. Avasimme syksyllä 2018 alustavasti keittiön levytettyä ja madallettua kattoa. Mitä levyjen kätköistä paljastuisi? Jännitys tiivistyi... ja sitten näimme lautojen raosta reilut 30 senttiä korkeammalla sijaitsevan vanhan paneelikaton ja leveät reunalistat. Äkkiseltään vanha katto näytti varsin hyväkuntoiselta. Löytö riemastutti meitä. Taitaisimmepa ottaa vanhan katon esiin ja hankkiutua eroon nykyisestä levytetystä, ja samalla saisimme kyynärän nykyistä korkeamman huoneen!

Myös vessan seinärakenteista täytyi päästä selvyyteen. Teimme seinille ruumiinavauksen. Älkää olko hirttä... eivät olleet, vaan kevytrakenteiset. Siinä oli jälleen syytä iloon. Ei kantavia rakenteita, siis helpompi purkaa. Repimistä olisi houkuttanut jatkaa pidemmällekin, mutta koska vessaa oli tarkoitus vielä käyttää useamman kuukauden ajan ennen toden teolla remonttiin ryhtymistä, piti malttaa mieli.

Keittiön lähtötilannetta.

Innostuimme purkamaan lisää.

Päätimme käyttää kylpyhuoneen ja välikön ovina koulun omia vanhoja ovia, jotka löytyivät varastosta karmeineen. Paksussa, lohkeilleessa maalissa kaikki ja yltä päältä pölyisiä. Siispä jälleen kunnostuspuuhiin, vaikka veistosali talon kylmässä päässä alkoikin jo olla viileytensä vuoksi haastava työskentelypaikka. Kylmyys on kuitenkin pukeutumiskysymys ja kuumailmapuhallin lämmittää maalin ohella hiukan työläistäkin. Puu maalin alla oli jämäkkää ja hyvää, loistavassa kunnossa, pieniä kolhuja toki löytyi mutta ne kuuluvat asiaan. Maalattuna karmeista ja ovista tulisi kohta kuin uudet!

Yllätyksiä matkan varrella

Rakennuslupaprosessin edetessä havaitsimme hämmästykseksemme, että kyläkoulun status oli virallisesti edelleen opetustoimintaa palveleva rakennus eikä asuinrakennus - vaikka opetus oli loppunut jo 1966 ja asuminen alkanut muutamaa vuotta myöhemmin. Käyttötarkoitus oli siis viimein muutettava kirjoihin ja kansiin samalla kun keittiö- ja kylpyhuoneremontista tulisi totta. No, muutetaan, eipä tuo niin vaikeata lie, ajattelimme.

Kävipä ilmi, että kyläkoulun meitä uskollisesti palvellut jätevesijärjestelmä oli nykylainsäädännön mukaan riittämätön. Kaksiosaisen sakokaivon sijaan piti olla kolmeosainen sekä imeytyskenttä. Ilman jätevesijärjestelmän uusimista lain vaatimalle tasolle ei käyttötarkoituksen muutosta tippuisi. Muutama ärräpää siinä pääsi ilmoille, kun tajusimme, että pihaan pitäisi jälleen päästää kaivuri mylläämään ja kustannukset kasvaisivat tuhansia euroja. Pienen seestymisen jälkeen ryhdyimme tutkiskelemaan, kuka sakokaivojen uusimisen ja imeytyskentän perustamisen voisi suunnitella ja toteuttaa. Onneksi vaihtoehtoja urakoitsijoiksi oli runsaasti. Seuraava askel olikin sitten tarjouspyyntöjen lähettäminen kouralliselle sopivimmiksi arvioimiamme kandidaatteja.

Sakokaivojen tutkiskelua kipakassa pakkasessa.

Huussipolun kolaus - voihan edelleen vanhaan malliin käydä pihan perälläkin...

Tammikuussa 2019 kävi olevia sakokaivojamme tutkimassa paikallinen yrittäjä, jolta olimme päättäneet tilata jätevesijärjestelmämme päivityksen. Kävi ilmi, että vanhat kaivot olivat edelleen varsin hyväkuntoiset, joten riittäisi, että niiden perään vain lisäisi kolmannen kaivon, ja 25 neliömetrin laajuiselle imeytyskentälle oli hyvin tilaa niityn ja marjapensaiden suunnalla. Hyvä! Sen sijaan pientä harmitusta aiheutti talolta tuleva viemäri, joka oli betoniputkea ja joutui uusintalistalle - siis piha auki kaivoilta kivijalkaan saakka. Nurmikon perustamista uudelleen olisi tiedossa - monennenkohan kerran, olimme jo ehtineet seota laskussa!

Rakennuslupa

Helmikuun 2019 loppupuolella jätevesisuunnitelmamme hyväksyttiin. Myös varsinaisen pääremontin rakennuslupa otettiin käsittelyyn kunnan rakennusvalvonnassa. Rakennuslupaprosessin etenemistä odotellessamme tyhjensimme keittiön purkuvalmiiksi ja suunnittelimme uusien kaapistojen ja kodinkoneiden sijoittelun. Tarkempaakin suunnittelua ehdimme tehdä - päätimme muun muassa uusien kodinkoneiden merkin ja mallit, valitsimme kylpyhuoneeseen altaan, hanan ja suihkun, pohdimme värimaailmoja ja tilasimme näytepalan tapetista, jonka olimme jo melko varmasti päättäneet valita keittiöömme.

6.3.2019 pidimme töiden aloituspalaverin keittiössämme, sillä olimme saaneet ennakkotiedon, että rakennuslupamme olisi myönteinen. Purettavia kohteita katseltiin ja työjärjestystä suunniteltiin. Sovittiin, että työt alkaisivat lähes siltä seisomalta - heti seuraavana aamuna.

Purkutyöt

Kaikki valmista purkuun!

Purkutyöt ovat alkaneet.

Keittiön vanha, kaunis paneelikatto paljastuu.

Seitsemän päivän purkutöiden jälkeen keittiöstä oli saatu pois leivinuuni ja vessan seinät sekä suuri osa vanhoista pintamateriaaleista. Vessan kohdalta oli esteetön näkymä vintille, sillä huonokuntoiset vintin portaat oli samassa rytäkässä purettu pois. Oli niiden purkamiseen huonon kunnon lisäksi toinenkin syy: portaiden nousukulmaa oli jyrkennettävä, jotta lämminvesivaraaja mahtuisi niiden alle.

Purkutyömaan keskellä syntyi vielä uusia ideoita keittiön rakennusta varten. Onneksi suunnitelmissa oli joustovaraa, mitään tarkempaa ei ollut lukkoon lyötynä remonttiporukan kanssa. Yksityiskohtaisemmat pohdinnat olivat vasta omissa mielissämme.

Kolmannen sakokaivon renkaat ilmestyivät tontin laitaan ja maasuodattamoa varten tarvittavat sorat ja hiekat kipattiin lähelle suodattamon tulevaa paikkaa huhtikuun puolessavälissä. Raivasimme suodattamon alta pois koko joukon mustaherukkapensaita. Juurakot saisimme kukaties siirrettyä jonnekin toisaalle aikanaan. Yksi pihasyreeneistämme piti kaataa maamassojen tuonnin tieltä. Onneksi muutama jäi vielä jäljelle.