Keittiö- ja kylpyhuoneremontti 2019

Jotta kyläkoulusta saataisiin kunnolla ympäri vuoden asuttava, oli sinne rakennettava sisäsuihku, tila pesukoneelle ja kunnollinen lämmönlähde keittiöön. Sisällä talossa oli vain postimerkin kokoinen vessa, ei pesukoneliitäntää, ja keittiöstä puuttui taloudellinen puu-uuni. Leivinuuni, joka keittiöön oli muurattu joskus 1970-luvulla ei ollut lämmönlähteenä käytännöllinen eikä ylipäänsä edes käyttökunnossa.

Keittiön koneistus ja kalustus oli nuhruinen ja parinkymmenen vuoden takaa. Katto oli kauhtunut ja vaati vähintään maalausta. Pikkuhiljaa kypsyi ajatus kunnon keittiöremontista. Viimein se olisi mahdollista tehdä, kun talo oli muuten jo laitettu hienoon tikkiin muiden huoneiden ja julkisivujen osalta. Päätimme, että keittiö ja kylpyhuone tehtäisiin samalla rykäyksellä, koska ne sijaitsivat vierekkäin ja suihkua varten kylpyhuonetta pitäisi joka tapauksessa laajentaa keittiötilan puolelle. Tämä oli remonteistamme ensimmäinen, joka vaati rakennusluvan. Onneksi osasimme itse piirtää lupakuvat, suunnitella sekä osittain toteuttaakin itse.

Remontin pohjatietoja varten oli syytä tutustua siihen, mitä rakenteet pitivät sisällään. Avasimme syksyllä 2018 alustavasti keittiön levytettyä ja madallettua kattoa. Mitä levyjen kätköistä paljastuisi? Jännitys tiivistyi... ja sitten näimme lautojen raosta reilut 30 senttiä korkeammalla sijaitsevan vanhan paneelikaton ja leveät reunalistat. Äkkiseltään vanha katto näytti varsin hyväkuntoiselta. Löytö riemastutti meitä. Taitaisimmepa ottaa vanhan katon esiin ja hankkiutua eroon nykyisestä levytetystä, ja samalla saisimme kyynärän nykyistä korkeamman huoneen!

Päätimme käyttää kylpyhuoneen ja välikön ovina koulun omia vanhoja ovia, jotka löytyivät varastosta karmeineen. Paksussa, lohkeilleessa maalissa kaikki ja yltä päältä pölyisiä. Siispä jälleen kunnostuspuuhiin, vaikka veistosali talon kylmässä päässä alkoikin jo olla viileytensä vuoksi haastava työskentelypaikka. Kylmyys on kuitenkin pukeutumiskysymys ja kuumailmapuhallin lämmittää maalin ohella hiukan työläistäkin. Puu maalin alla oli jämäkkää ja hyvää, loistavassa kunnossa, pieniä kolhuja toki löytyi mutta ne kuuluvat asiaan. Maalattuna karmeista ja ovista tulisi kohta kuin uudet!

Yllätyksiä matkan varrella

Rakennuslupaprosessin edetessä havaitsimme hämmästykseksemme, että kyläkoulun status oli virallisesti edelleen opetustoimintaa palveleva rakennus eikä asuinrakennus - vaikka opetus oli loppunut jo 1966 ja asuminen alkanut muutamaa vuotta myöhemmin. Käyttötarkoitus oli siis viimein muutettava kirjoihin ja kansiin samalla kun keittiö- ja kylpyhuoneremontista tulisi totta. No, muutetaan, eipä tuo niin vaikeata lie, ajattelimme.

Kävipä ilmi, että kyläkoulun meitä uskollisesti palvellut jätevesijärjestelmä oli nykylainsäädännön mukaan riittämätön. Kaksiosaisen sakokaivon sijaan piti olla kolmeosainen sekä imeytyskenttä. Ilman jätevesijärjestelmän uusimista lain vaatimalle tasolle ei käyttötarkoituksen muutosta tippuisi. Muutama ärräpää siinä pääsi ilmoille, kun tajusimme, että pihaan pitäisi jälleen päästää kaivuri mylläämään ja kustannukset kasvaisivat tuhansia euroja. Pienen seestymisen jälkeen ryhdyimme tutkiskelemaan, kuka sakokaivojen uusimisen ja imeytyskentän perustamisen voisi suunnitella ja toteuttaa. Onneksi vaihtoehtoja urakoitsijoiksi oli runsaasti. Seuraava askel olikin sitten tarjouspyyntöjen lähettäminen kouralliselle sopivimmiksi arvioimiamme kandidaatteja.

Sakokaivojen tutkiskelua kipakassa pakkasessa.

Huussipolun kolaus - voihan edelleen vanhaan malliin käydä pihan perälläkin...

Tammikuussa 2019 kävi olevia sakokaivojamme tutkimassa paikallinen yrittäjä, jolta olimme päättäneet tilata jätevesijärjestelmämme päivityksen. Kävi ilmi, että vanhat kaivot olivat edelleen varsin hyväkuntoiset, joten riittäisi, että niiden perään vain lisäisi kolmannen kaivon, ja 25 neliömetrin laajuiselle imeytyskentälle oli hyvin tilaa niityn ja marjapensaiden suunnalla. Hyvä! Sen sijaan pientä harmitusta aiheutti talolta tuleva viemäri, joka oli betoniputkea ja joutui uusintalistalle - siis piha auki kaivoilta kivijalkaan saakka. Nurmikon perustamista uudelleen olisi tiedossa - monennenkohan kerran, olimme jo ehtineet seota laskussa!

Rakennuslupa

Helmikuun 2019 loppupuolella jätevesisuunnitelmamme hyväksyttiin. Myös varsinaisen pääremontin rakennuslupa otettiin käsittelyyn kunnan rakennusvalvonnassa. Rakennuslupaprosessin etenemistä odotellessamme tyhjensimme keittiön purkuvalmiiksi ja suunnittelimme uusien kaapistojen ja kodinkoneiden sijoittelun. Tarkempaakin suunnittelua ehdimme tehdä - päätimme muun muassa uusien kodinkoneiden merkin ja mallit, valitsimme kylpyhuoneeseen altaan, hanan ja suihkun, pohdimme värimaailmoja ja tilasimme näytepalan tapetista, jonka olimme jo melko varmasti päättäneet valita keittiöömme.

6.3.2019 pidimme töiden aloituspalaverin keittiössämme, sillä olimme saaneet ennakkotiedon, että rakennuslupamme olisi myönteinen. Purettavia kohteita katseltiin ja työjärjestystä suunniteltiin. Sovittiin, että työt alkaisivat lähes siltä seisomalta - heti seuraavana aamuna.

Purkutyöt

Kaikki valmista purkuun!

Seitsemän päivän purkutöiden jälkeen keittiöstä oli saatu pois leivinuuni ja vessan seinät sekä suuri osa vanhoista pintamateriaaleista. Vessan kohdalta oli esteetön näkymä vintille, sillä huonokuntoiset vintin portaat oli samassa rytäkässä purettu pois. Oli niiden purkamiseen huonon kunnon lisäksi toinenkin syy: portaiden nousukulmaa oli jyrkennettävä, jotta lämminvesivaraaja mahtuisi niiden alle.

Purkutyömaan keskellä syntyi vielä uusia ideoita keittiön rakennusta varten. Onneksi suunnitelmissa oli joustovaraa, mitään tarkempaa ei ollut lukkoon lyötynä remonttiporukan kanssa. Yksityiskohtaisemmat pohdinnat olivat vasta omissa mielissämme.

Rakennustyöt

Kolmannen sakokaivon renkaat ilmestyivät tontin laitaan ja maasuodattamoa varten tarvittavat sorat ja hiekat kipattiin lähelle suodattamon tulevaa paikkaa huhtikuun puolessavälissä. Raivasimme suodattamon alta pois koko joukon mustaherukkapensaita. Juurakot saisimme kukaties siirrettyä jonnekin toisaalle aikanaan. Yksi pihasyreeneistämme piti kaataa maamassojen tuonnin tieltä. Onneksi muutama jäi vielä jäljelle.

Pääsiäisen jälkeen tontilla alkoi tapahtua toden teolla. Sisällä talossa putkimiehet pääsivät viimein aloittamaan työnsä. Samanaikaisesti ulkona kaivinkone teki kuoppaa sakokaivolle ja nosti maan uumenista ison kasan jättimäisiä kivenmurikoita. Minne ne sijoitettaisiin, oli polttava kysymys. Mahdollisesti parkkipaikan ja tien väliin syntyisi kaivurikuskin sommittelema maisemataideteos, suunnittelimme. Tuskinpa murikat ainakaan pihan keskelle jäisivät möllöttämään.

Kolmas sakokaivo ja maasuodattamo valmistuivat vapuksi 2019. Melkoinen kumpare suodattamosta muodostui. Mustat törröttävät putket olivat silmiimme kamalan näköiset, mutta ilmeisen välttämättömät. Tuumimme kylvävämme kumpareelle kuivahkoon maahan sopivan niittyseoksen. Tilasimme harjuniittysiemeniä ja lisäksi perhosniittysiemeniä niille kohdin joissa kaivuri oli myllännyt vanhaa niittyä mullokselle. Kukaties ehtisimme kylvää siemenet ennen kesän koittamista.

Toukokuun puolessavälissä viimeisetkin purettavat kohteet oli saatu pois päiväjärjestyksestä ja päästiin levyttämään seiniä. Käynti keittiöstä salin puolelle muuttuisi myös hieman, koska talon alkuperäinen ovi oli pienempi kuin 50-lukulainen lasiovi, joka aukossa oli ennen remonttia ollut.

Ehdimme lopultakin viimeistelemään molempien vanhojen ovenkarmien puhdistuksen ja saimme ne pohjamaaliin. Samaan aikaan keittiössä olivat meneillään tasoitustyöt seinissä ja muurissa. Sähköjäkin oli ehditty jo hiukan vetää. Myös mittatilaamamme puiset keittiökaapit saapuivat pihaan ja kannoimme ne sisään odottamaan vahakäsittelyä.

Suunnitelmamme lämminvesivaraajan sijoittelusta menivät uusiksi, koska kylpyhuoneen katon ja vintin portaiden väliin sijoittaminen osoittautui epäkäytännölliseksi. Pohdimme urakoitsijan kanssa sopivampaa paikkaa varaajalle ja päädyimme osoittamaan sille paikan samasta muurin syvennyksestä johon Porin Mattikin tulisi. Eipä ainakaan tulisi ongelmaa varaajan ja putkien jäätymisestä, ja mahdolliset vuodotkin olisi helppo havaita saman tien.

Tasoitustöiden edetessä ja maalausten alettua kaikki alkoi vähitellen näyttää kalkinvalkoiselta. Se ei suinkaan ollut tavoitetila, vaan pelkkä välivaihe. Koululla ei ole ainoatakaan valkoista huonetta, eikä sellaista tullut myöskään keittiöstä, vaan jotain kerrassaan muuta.

Tapetointi on alkanut...

...ja ensimmäiset kaapinrungot asennettu.

Tapettien kanssa meille sattui tylsä moka. Laskimme menekin väärin - matkan varrella tapetoitavaa alaa tuli salavihkaa lisää - ja tapetti loppui harmillisesti kesken. Ei muuta kuin tilaamaan pari puuttuvaa rullaa. Tapetti oli Englannissa valmistettua ja myös tilattiin sieltä. Toimitus oli ensimmäisenkin erän kohdalla kestänyt toista viikkoa, joten samankaltaista odottelua oli luvassa uudelleen. Onneksi tapetointi ei ollut töiden etenemisen kannalta kriittinen pullonkaulavaihe, vaan muita työvaiheita pystyttiin tapettien saapumista odotellessa jatkamaan.

Kesä kääntyi kohti elokuuta ja remontti oli edelleen kesken... Onneksi sentään kodinkoneet oli saatu paikoilleen ja toimintaan. Hitaasti tapahtui edistystä: listat löysivät paikkansa, kylpyhuoneeseen saatiin seinälamppu ja aivan elokuun kynnyksellä pihalla pitkään kököttänyt Porin Mattikin viimein kannettiin sisään odottamaan asennusta hormiin. Itse saimme remonttifirman töiden rinnalla kunnostettua kylpyhuoneen oven valmiiksi, ja niin loppuivat kylppäristä avoimien ovien päivät. Vanha ovi sopi karmeihinsa kuin ei olisi koskaan niistä poissa ollutkaan.

Edistystä oli myös se, että vähitellen pääsimme siivoamaan remontin pölyjä pois. Se kohensi asumismukavuutta melkoisesti.

Elokuun puolessavälissä meillä oli keittiö jo lähes valmis, enää verhot puuttuivat, ja Porin Matti oli vielä vailla hormiliitostaan. Kasvit toivat kodikkuutta, ja mitkäpä paremmin sopisivatkaan vanhaan taloon kuin vanhakantaiset kiinanruusut! Niitä meillä oli kolmea eri sorttia ja sen verran monta yksilöä, että kaikki lämpiminä ympäri vuoden pidettävät huoneet saivat osansa. Keittiön ikkunan alle hankittiin kasveille oma penkki, jonka kannen alla oli säilytystilaa harvakseltaan käytettäville tavaroille - eipä isoja kasveja ihan huvikseen kovin usein syrjään nostele.

Kylppärissä on sekä kirkkaampi plafondi katossa, ns. normaalivalaistus, että vaihtoehtona tunnelmavalaistus vanhanmallisella seinävalaisimella. Siitä sitten valitsemaan, millaisessa valaistuksessa haluaa suihkutella!

Sähkömies oli keittiön katon läpivientejä tehdessään huomannut, että keittiön välipohjassa oli eristettä tuskin nimeksikään. Päätimme korjata tilanteen hyvissä ajoin ennen syyskylmien saapumista. Tilasimme pihaan 20 säkkiä käsin levitettävää puukuitueristettä ja kannoimme ne vinttiin. Siellä sitten paketit auki, puukuitumössö kuohkeaksi ja tasaiseksi haravan avulla ja tuota pikaa meillä oli keittiön päällä kolmisenkymmentä senttiä pehmoista ja ekologista lisäeristystä.

Muiden huoneiden osalta eristyksen paksuus oli edelleen arvoitus. Pidimme todennäköisenä, että se olisi suunnilleen samaa luokkaa muuallakin, mutta laajempi eristäminen sai silti jäädä odottamaan. Olipahan kuitenkin ainakin keittiön osalta tilanne nyt kunnossa!

Porin Matti saatiin toimintaan lokakuussa.

Ensimmäiset tulet aluillaan.

Tunnelmia

Talvi 2019-2020 oli sangen kummallinen. Oikeastaan koko talvi ei ikinä tullutkaan, syksy vain jatkui ja jatkui ja kääntyi sitten hiljalleen kevääksi. Niinpä keittiö pysyi riittävän lämpimänä eikä Porin Mattiin tarvinnut edes joka päivä laittaa tulia. Todellinen talvitesti antaa siis vielä odottaa itseään. Eipä sillä että sellaista erityisemmin kaipaisimme! Meille kelpasi mainiosti talvi, jolloin ei yhtenäkään päivänä tarvinnut luoda lunta tai hiekoittaa kulkureittejä. Ainoa, mihin lunta olisimme haikailleet olisi ollut pientä valoisuutta tuomaan. Kun lähimpään valaistuun tiehen on seitsemän kilometriä matkaa, on talvi-iltaisin ulkona todellakin säkkipimeää.

Tyytyväinen emäntä keittiössään (kuva: Riina Peuhu / A-lehdet, maaliskuu 2020.)

Topi-kissa on yösydännäkin toiveikas, josko vielä hiukan ruokaa saisi.