Kyläkoulun puutarhan kasvillisuus

Koska kyläkoulu on entinen koulu eikä tavanomainen vanha asuinrakennus, on suuri osa sen ympäristön koristekasveista uudempaa perua. Vanhoja ovat ainoastaan muutamat massiiviset kuuset rakennuksen tuntumassa. Niillä on ikää varmasti enemmän kuin koululla, siinä määrin järeitä ja korkeita ne ovat. Sisääntulotien varrella on hieman nuorempia lehtikuusia. Pihapiirissä nykyisin merkittävät vaahterat on istutettu verrattain myöhään, sillä niitä ei näy vielä vuonna 1960 otetussa ilmakuvassa.

Puutarhassa oli omistukseemme tullessaan kymmenkunta omenapuuta, yksi kirsikkapuu ja muutama luumupuu. Marjapensaita oli runsaasti: löytyy karviaisia, herukoita ja vadelmia. Kaikki nämä olivat koulun myöhempien kesäasukkaiden istuttamia.

Koulun pihapiiri on rakennuksen alkuperäisen käytön aikaan ollut avoin ja melko karu kovan kulutuksen vuoksi. Nurmikko on pihassa ollut vasta vähän aikaa.

Koulun ympärillä oli myös runsaasti edellisten omistajien perustamia pistemäisiä perennaistutuksia. Haluamme ennallistaa koulun lähitienoon avoimuutta, joten poistimme kaikki pistemäiset istutukset jättäen vain yhden suuremman perenna-alueen koskematta.

Kesällä 2014 poistimme koulun kivijalkaa reunustavat pitkänomaiset pensasistutukset. Komea graniittinen kivijalka on hyvässä kunnossa ja ryhdikäs - se saa näkyä!

Istutimme 15 uutta marjapensasta vähällä käytöllä olleeseen puutarhan etelärinteeseen. Maaperä siellä oli hyvää ja multaisaa sekä kasvupaikka valoisa ja lämmin, joten hyötypuutarhan laajennuksen voisi olettaa menestyvän hyvin. Ensimmäinen pieni sato uusista pensaista saatiin kesällä 2016. Suunnitelmissa on myös kasvimaan perustaminen lähivuosien aikana.

Vanha puutarhasuunnitelma

Kuvateksti

Kesällä 2014 törmäsimme yllättäen kunnan arkistosta löytyneeseen koulua varten tehtyyn puutarhasuunnitelmaan. Suunnitelman tekovuosi ei piirroksesta ilmennyt, mutta tekijä kylläkin: suunnitelman oli allekirjoittanut Kalle Kalervo.

Kuten koulun pihapiiriä tarkastellessa on helppo havaita, suunnitelmaa ei ollut koskaan lähdetty toteuttamaan. Vanhan suunnitelman olemassaolo on kuitenkin jännittävä yksityiskohta ja antaa oman lisänsä koulun historiaan.

Kukaties saamme suunnitelmaa tutkiessamme ideoita omiin suunnitelmiimme - vaikkapa vanhan suunnitelman kasviluettelosta.

Kesä 2016: Kokeiluja eksoottisemmilla kasveilla

Talven kuluessa kypsyi monenlaisia ideoita puutarhan kehittämiseksi. Päätimme istuttaa saunan lämpimälle eteläseinustalle viiniköynnöksiä kokeeksi - jospa ne vaikka selviäisivätkin. Tilasimme neljää eri lajiketta: kahta vaaleaa ja kahta tummaa.

Vaikutuimme myös tiedosta, että eksoottisemmatkin hedelmäpuut kuten persikat ja aprikoosit saattavat menestyä Suomen oloissa. Pitäähän niitä toki meidänkin kokeilla, tuumimme. Myöskään päärynä ei toistaiseksi kuulunut kyläkoulun puutarhan puuvahvuuteen. Niinpä tilasimme puutarhaan aprikoosi- ja päärynäpuut. Persikka oli ikävä kyllä tilaushetkellä loppuunmyyty useammastakin paikasta. Myöhemmin sitten, tuumimme.

Myös koristekasveja tilattiin. Takarinteeseen tuli harmaapihta ja keltamänty muiden havujen kaveriksi - pari hopeakuusta ja sembramänty siellä jo onkin kotoisempien kuusten, mäntyjen ja katajien seassa. Samoin olemme suunnitelleet jalosyreenien hankkimista olemassa olevien syreenien rinnalle, mutta tämä suunnitelma ei ole vielä ehättänyt tilausasteelle. Ruusujakin on suunniteltu istutettaviksi ja listaa kirjoitettu.

Viiniköynnökset saapuivat toukokuun viimeisellä viikolla. Ne joutuivat odottamaan postissa hieman turhan pitkään, ja niinpä Hasanski Sladki sekä Supaga olivat kärsineitä istutusvaiheeseen päästessään. Sen sijaan Sele ja Zilga vaikuttivat oikein pirteiltä. Lykkäsimme kaikki maahan ja toivoimme, että ryytyneetkin taimet vielä elpyisivät. Lähikuvassa Sele.

Köynnökset osoittautuivat istutusta seuraavina viikkoina varsin elinvoimaisiksi. Kurjankin näköiset taimet heräsivät saunan seinustalla henkiin.

Kasvitarhojen erikoispuuvalikoimat innostivat meitä siinä määrin, että tilasimme kesäkuussa puutarhaamme Suomen oloissa varsin harvinaisiakin koristepuita kuten lännentulppaanipuun, punahevoskastanjan ja neidonhiuspuun. Viimeksi mainitun ympärillä alkoi välittömästi kierrellä nälkäisen näköinen rusakko, joten päädyimme laittamaan puun turvallisesti tiheäsilmäisen verkon sisään. Mahtoiko puu tuoksua erityisen herkulliselta?

Keltakoivu näytti jo kesällä maistuvan jyrsijöille, mutta pyökkiin ei kukaan ainakaan elokuuhun mennessä ollut koskenut. Verkotus toki on edessä talvea varten.

Elokuussa paljastui tuoreelta viiniviljelmältämme iloinen yllätys. Alkuun kovin kärsinyt Supaga-viiniköynnös oli kaikessa hiljaisuudessa tuottanut pienen tertun herneen kokoisia rypäleitä! Eihän niistä toki vielä viiniä tai mehua tehdä, mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Ja mikä tärkeintä, rypäleet maistuivat - no, ihan oikeilta rypäleiltä!

Seuraava askel on talvesta selviytyminen.

Kesä 2017: Lisää eksoottisia kasveja

Ennakkotilasimme jo kevättalvella kaksi Maira-persikan tainta, joten saimme viimeinkin toivomamme persikat äitienpäivän alla postipakettina lähipostiin. Kasvit olivat hyvävoimaisia tullessaan ja kukkivat jo vaaleanpunaisin kukin paketista kuoriutuessaan. Ne saivat istutuskuopat kesäisen ruokailupaikkamme tuntumaan vasta raivatulle nurmi- ja niittyalueelle. Suojasimme ne verkoilla saman tien, sillä emme toivo arvokkaiden tainten joutuvan heti tuoreeltaan pihapiirimme ahneiden kauriiden ja rusakoiden suihin. Tainten ensisijainen tehtävä on nyt kasvaa ja selvitä tulevista talvista - ja bonuksena tuottaa kauniita kukkia ja jos luonto on erityisen suopea, myös hedelmiä aikanaan.

Toinen Mairoista innostui persikoimaan heti ensi töikseen istutetuksi tultuaan!

Aprikoosintaimemme heitti valitettavasti henkensä talven seurauksena. Osansa lie sillä, että kauris pääsi kaluamaan sen oksia kesällä, kun kasvi unohtui ruohonleikkuun jäljiltä pariksi yöksi ilman verkkoa. Heikentynyt taimi ei jaksanut talvehtia. Opetus tämäkin. Jossain vaiheessa hankkinemme uuden aprikoosipuun ja yritämme toistamiseen - visusti verkotettuna vuoden ympäri!

Neidonhiuspuu ja lännentulppaanipuu sen sijaan selvisivät ensimmäisestä talvestaan muutaman paleltuneen latvaverson menetyksillä ja lehtivät terhakkaasti. Samalla ruusupensaat ja vanhat perennat panivat parastaan.

Myös varaston seinustoille istuttamamme perennat olivat viimein kokeneet asettuneensa sijoilleen niin hyvin, että oli aika ryhtyä toden teolla kukoistamaan ujon yrittelyn sijaan. Ritarinkannukset kohosivat lajilleen ominaiseen reippaasti yli kahteen metriin ja niiden hienoa sinistä sävyä piti pysähtyä ihastelemaan joka kerran ohi kulkiessa. Myös palavarakkaus voi hyvin ja sanottiinpa sen räikeästä punaisuudesta mitä tahansa, hienosti se mielestämme sopii punamullatun seinän kaveriksi.