Keltainen talo
Olimme remontoineet kyläkoulua kymmenkunta vuotta ja isoimmat hommat alkoivat olla hoidossa. Sormia syyhytti saada uusi projekti puuhattavaksi; jotain, jonka kanssa voisimme käyttää hyödyksi kyläkoulun kanssa oppimiamme asioita ja purkaa energiaa, jota tuntui riittävän enemmän kuin oman sen hetkisen pihapiirin tarpeisiin.
Niissä tunnelmissa törmäsimme vuonna 1948 rakennetun pienen kantahämäläisen hirsitalon myynti-ilmoitukseen. Välittäjä varoitti, että talo myytäisiin korjauskelvottomana - jos sellainen pelottaa, älkää lähtekö kauempaa katsomaan. Ei pelottanut. Lähdimme sunnuntaiajelulle etelään.
Perillä odotti kylmillään oleva talo. Se oli ollut jo parikymmentä vuotta vain kesäkäytössä. Kellarissa löytyi hirsistä pieneltä alalta hiukan näkyvää hometta - paljon vähemmän kuin olimme pelänneet. Ilma oli raikas ja tuoksuton. Ei maakellarin hajua, ei mummonmökin tuoksua, ei mitään. Se oli hyvä juttu.
Mahdolliset kosteutta ylläpitävät tekijät olivat helposti pääteltävissä, ja kaikkiin löytyi ratkaisu. Entäpä jos...?
Keltainen talo ensikohtaamisellamme maaliskuussa 2023.
Talon sokkelissa olevat kissanluukut oli jostain syystä tukittu vuosia aiemmin ja ulkovuoraus oli maalattu lateksilla. Klassisia virheitä. Sisällä oli lautalattioiden päälle vedetty muovimattoa - tyypillinen ratkaisu takavuosina. Muuten talo oli pitkälti alkuperäiskuntoinen. Vesi ei tullut eikä mennyt, sisävessaa ei ollut, vain huussi navettarakennuksessa. Rengaskaivosta sai kantamalla talousvettä, jonka laadusta ei ollut tietoa. Ongelmia, ongelmia - ja mielessä oli jo kokonainen liuta mahdollisia keinoja selvitä ongelmien yli.
Jätimme talosta pihapiireineen rohkean tarjouksen - jonka myyjä hyväksyi. Keltaisesta talosta tulisi meidän.
Talo huhtikuussa 2023 päivänä, jolloin se siirtyi omistukseemme.
Pihapiiriin kuuluu myös punainen navettarakennus.
Toukokuussa 2023.
Navetta elokuussa 2023.