Kyläkoulun pihapiirissä on sympaattinen, punaisen mummonmökin näköinen saunarakennus. Rakennuksessa on ollut aikaisemmin koulun keittola. Rakennus on selvästi kyläkoulua nuorempi, 1940-luvun lopulla valmistunut, mutta siihen käytetyt hirret saattavat olla vanhojakin - ainakin yhteen on lyijykynällä piirretty vuosiluku 1860.

Pihavarastosta löytyi useita suurikokoisia kattiloita, joissa oppilaille on keitelty puuroja ja vellejä. Löytyipä kolme leipälapiotakin. Nykyisin rakennuksessa ei enää hellaa ole, saati sitten leivinuunia, ja huonejärjestyskin on hieman keittolan ajoista muuttunut.

Nyt rakennuksessa on saunakamari, sauna ja pieni pukeutumistila.

Sisälle päästyämme ensimmäiseksi huomiomme saunassa kiinnitti sen hyvä tuoksu. Sitten havaitsimme saunan seinien kauniisti veistetyt, tummuneet hirret. Käsityötä parhaimmillaan.

Sauna on miellyttävän tilava ja saunakamarissa mahtuu tarvittaessa majoittumaan. Löylyt ovat pehmeimmät koskaan tapaamamme ja jo varsin alhainen lämpötila riittää takaamaan oivallisen saunomiskokemuksen.

Ensimmäisiä toimenpiteitä saunassa oli persikanvärisen muurin maalaus valkoiseksi. Ajatuksena oli yksinkertaistaa ja rauhoittaa kirjavanpuoleista värimaailmaa - esimerkiksi pukeutumistilan räikeän pinkki lattia oli melko eksoottinen näky.

Havaitsimme melko varhaisessa vaiheessa, että saunakamarin seinässä alimmassa hirressä on jonkinlainen hyönteisvaurio. Päätimme seurailla vaurion etenemistä kaikessa rauhassa. Vaurio ei ensi alkuun näyttänyt siltä, että mitään toimenpiteitä tarvitsisi tehdä. Toisaalta sitä ei myöskään kunnolla nähnyt korkean jalkalistan takaa.

Saunan kattotiilet päätettiin uusia, sillä vanhat olivat saavuttaneet tiensä pään. Valitsimme uusiksi tiiliksi yksiaaltoisen punaisen savikattotiilen. Ennen kuin kattoa voi alkaa kunnostaa, täytyi saunan vieressä kasvava, puolittain katon päälle nojautuva jättimäinen pihlaja kaataa pois. Se tehtiin syyskuussa 2016. Puun kaato on aina jännittävää hommaa ja tässä tapauksessa samasta kohdasta kasvoi kymmenkunta erillistä paksua runkoa.

Yllä lähtötilanne (kuva keväältä 2013) ja sama näkymä pihlajan kaadon jälkeen (syksy 2016.) Kun puu oli poistettu, näkyi kattotiilten kurja tilanne entistä paremmin joka suunnalle.

Katon tilanne muutamaa viikkoa ennen uusimista maaliskuussa 2017.

Vanhat kaksiaaltoiset betonikattotiilet lähtivät irti ripeässä tahdissa. Sää suosi purkutyötä. Menikö tuntiakaan, kun kaikki tiilet oli nakeltu maahan. Tiilten alta paljastui vanha, varsin hyväkuntoinen pärekatto. Sen päälle oli sitten tiilikatto aikoinaan ladottu.

Seuraavaksi vuorossa oli aluskatteen rakentaminen. Vanhat päreet saivat päälleen pystyruoteet, joiden päälle tuli muovi ja sen päälle puolestaan vaakaruoteet tiilten latomista varten. Emme ole muovin ystäviä rakentamisessa, mutta onneksi tässä muovin molemmat puolet pääsevät tuulettumaan, joten ehkä kestämme sen tällä kertaa.

Tiilikatosta tuli ilahduttavan jämpti ja ryhdikäs. Peltiä tuli tarvittaviin paikkoihin mm. piipun juurelle. Myös sisäänkäynti sai uuden huopakatteen. Otsalaudat uusittiin ja samoin sauna sai uuden vesikourun sekä -rännin, jotka valkoisina kätevästi uppoavat otsa- ja nurkkalautojen muodostamaan valkoiseen taustaan.

Kun katto oli saatu hienoon kuntoon, näyttivätkin haalistuneet seinät ja hieman rapistumaan päässeet ikkunat silmiimme kamalilta. Etenkin saunan paahteen puoliset seinät olivat kovasti harmaantuneet. Seuraavaksi siis punamullan keittoon ja ikkunat entisöintiin!

Projekti "Saunan pokat" sai alkunsa, kun aivan sattumalta löysimme varaston pölyistä saunan sisäpokat muiden, taloon kuulumattomien pokien sekamelskasta. Mikä oli missäkin kunnossa, pölyisiä kaikki ja kitit osasta vallan pudonneet. Pelastimme pokat muiden tuhoon tuomittujen joukosta ja tutustuimme niihin tarkemmin. Joku vaati puukorjausta, suurin osa ei, vaan normaali ikkunankorjaus riittäisi.

Voisiko koko homman tehdäkin omana työnä?

Sisäpokat koekappaleina testasin Speedheateria, rissatalttaa, kittikaavinta ja muita uudenkarheita työvälineitäni. Ihka ensimmäinen yritykseni irrottaa laseja pokista - ja se onnistui vallan kiitettävästi. Ei ainoatakaan särkynyttä ruutua! Sitten pohjamaalia, jonka kuivuttua testasin ensimmäiseen potilaaseen puhtaaksi pesemieni lasiruutujen kiinni kittaamista. Oli kuin olisi pieniä pullapitkoja pyöritellyt, kun kittiä sopiviksi nauhoiksi puuhasteli. Ja sitten vain kittiä kyntteisiin, lasi napakasti perään, lasituslangat kiinni - jälleen pysyivät ruudut ehjinä - ja päällyskittipötköt paikoilleen ja niitä kittiveitsellä viistelemään. Yllättävän hyvää jälkeä ensikertalaiselta.

Päällemaalaus jäi vielä odottamaan, kun käänsimme katseemme saunan ulkopokiin. Noinkohan nekin hoituisivat omana työnä? Tippalistat näyttivät huonoilta lähes kautta linjan, puukorjauksia tiedossa siis... mutta jospa sittenkin?

Ei muuta kuin rohkeasti hommiin!

Tulppaanit kukkivat ja lampaat saapuivat kesänaapureiksemme, kun saunan julkisivuremonttia aloiteltiin toden teolla kesän 2018 kynnyksellä. Ensin rapsuteltiin ikkunoiden vuorilautoja. Vanha maali oli hapertunut ja irtosi helposti lähes kokonaan.

Vähän mittavampi vaurio löytyi saunan välikön pinkiksi maalattujen lattialankkujen kätköistä. Niihin oli ilmestynyt kuolemankellojen lentoaukkoja ja muutaman kuolemankellon bongasimme välikössä mönkimässä myös. Avasimme kokeeksi lattiaa ja kas, paikoin ainoa kiinteä osa lankuissa oli maali! Purkuun koko hoito. Saunaan kulku muuttui jännäksi eikä sinne enää ollut huonompikuntoisilla vierailla asiaa.

Kesän 2018 kuluessa saatiin tehtyä uusi lankkulattia saunan välikköön. Siitä tuli hyvä ja jämäkkä alusta meidän kävellä ja epäystävällinen kuolemankellon toukan nakerrella. Maalaus jäi vielä odottamaan. Saunan sisätilojen pään menoksi meillä oli tukku muitakin suunnitelmia, mutta ajanpuutteen vuoksi niiden toteutus oli pakko lykätä eteenpäin.

Toukokuussa 2020 pääsimme vauhtiin saunakamarin paneloinnissa. Myös huolimattomasti maalattu kamarin katto piti maalata siistimmin ja kunnolla peittävästi. Oli monenlaista listaa maalattavaksi: kattolistaa, kulmalistaa, nurkkalistaa, jalkalistaa... Pohjamaalatut paneelit piti maalata suunnitellulla sinisen sävyllä. Lopuksi olisi lattian vuoro saada uusi väri, ja sen jälkeen listat paikoilleen. Ovien teko oli annettu aiemmin keväällä puusepän huoleksi ja niitä oli määrä odotella saapuviksi juhannukseen mennessä.

Juhannussauna jäi haaveiden tasolle monestakin syystä. Muun muassa toisen remontoijan murtuneet kylkiluut hidastivat toimintaa merkittävästi. Lisäksi puuseppä ilmoitti, että ovet ehtivätkin työn alle vasta elokuussa. Eipä sitten enää kiire ollutkaan.

Betonilattiat maalattiin mustikansinisellä Betoluxilla kahteen kertaan. Löylyhuoneen vanha oviaukko suljettiin ja suihkuseinään laitettiin järeää, käsittelemätöntä lehtikuusilankkua. Sitten oli aika kutsua paikalle putkimies asentamaan uusi suihku paikoilleen. Vielä ovi uupui.

Saunakamarin viimeistely sai odottaa vuoteen 2022, jolloin saimme sisustuksen viimeinkin valmiiksi. Muutama lista enää puuttuu. Samaisen vuoden syyskuussa myös täysin palvellut vanha Kota-kiuas vaihdettiin uuteen, jokseenkin samanlaiseen - niitä valmistettiin edelleen. Vanha kiuas oli savuttanut ja käryttänyt jo jonkin aikaa, ja lopulta lähemmässä tarkastelussa paljastui kunnon reikä kivitilan ja tulipesän välistä. Kiuas oli kirjaimellisesti saunottu puhki! Onneksi mitään käryä pahempaa ei ollut reiästä koitunut, mutta hieman pyyhimme säikähdyksen hikeä otsiltamme, ja totesimme, että kiuaskivet kannattaa todellakin vaihtaa säännöllisesti. Ei raikkaiden kivien vuoksi, vaan metalliosien kunnon tarkistamiseksi!