Pitkällisten pohdintojen jälkeen päätin loppuvuodesta 2014, että kuvantekijän taipaleeni oli vakavoitunut siinä määrin, että oli aika ryhtyä tuomaan töitäni esille. Hukkaanhan ne menisivät työhuoneen hyllyillä pölyttyessään! Ja olinhan melkein nelikymppinen jo, aikuinen ihminen. Ellei aikuinen uskalla, tuskin kukaan hänen puolestaankaan uskaltaa! Niinpä ryhdyin pontevasti järjestämään itselleni näyttelyitä - yhtä aikaa innoissani ja kauhuissani. Kauhu oli kuitenkin turhaa. Sain sovittua ensimmäisen näyttelyni heti keväälle 2015, se toteutui mallikkaasti ja töistäni jopa tykättiin. Rohkaistuin jatkamaan.