Maisema-arkkitehti

Pääsin opiskelemaan Teknilliseen korkeakouluun Otaniemeen 18-vuotiaana vuonna 1994. Valmistuin maisema-arkkitehdiksi vaiheikkaiden opintovuosien jälkeen vuonna 2003.

Ensimmäinen alaan liittyvä työpaikkani oli Rauman kaupungin puutarhalla puistotyöntekijänä. Pääsin tutustumaan maisemanhoitoon haravan varressa ja kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta - pari kuukautta kului lähes yksinomaan rikkaruohojen kitkennässä. Siinä oppi ylpeä tuore opiskelija nöyryyttä.

Opinnot etenivät ja opintojen lomassa tehdyt työt kuljettivat eteenpäin. Haravan varresta löysin tieni puutarhan toimistoon ja sieltä harjoittelijaksi Rauman kaupungin teknisen viraston kaavoitukseen laatimaan maisemaselvityksiä ja -suunnitelmia. Siellä vierähti monta kesää.

Eräänä aamuna heräsin puhelinsoittoon. Minut pyydettiin töihin porilaiseen arkkitehtitoimistoon. Tein sinne useamman vuoden ajan maisema-arkkitehtuuriin liittyviä töitä opiskelujen ohessa, suurimman osan etätyönä. Laadin esimerkiksi Eurajoen keskustan kehittämissuunnitelmia ja muutaman hautausmaasuunnitelman. En tiedä, onko mikään niistä sittemmin toteutunut, sillä en ole palannut myöhemmin suunnittelualueille.

Tärkeä ja opiskeluaikani viimeinen työpaikka oli Espoon kaupungin yleiskaavayksikkö, jonne tein myös diplomityöni "Pohjois-Espoo - kasvua maiseman ehdoilla." Suunnitelma oli kukaties voimakkaasti kasvavan kaupungin tarpeisiin turhan varovainen, mutta siihen liittyvistä maisemaselvityksistä on todennäköisesti ollut kaupungille sittemmin hyötyä.

En oikein missään vaiheessa päässyt sisään koneellisen piirtämisen hienouksiin, koska olin niin rakastunut käsin piirtämiseen, piirustusmuoviin, musteeseen, puuväreihin... Taisin olla jo opintojeni lopulla hieman vanhanaikainen. Halusin pitää yllä silmän, käden ja aivon saumatonta yhteistyötä ja kuvataiteen henkeä. Kone tuntui turhan kliiniseltä. Rakastin puuvärien käsiin tarttuvaa pölyä ja musteen tuoksua ja sitä, kuinka muste hitaasti kuivui.

Useimmille työnantajilleni kelpasin kuvataiteellisine kummallisuuksineni, eikä minua missään vaiheessa painostettu koneellisen cad-piirtämisen pariin. Vaelsin pitkin Suomen hameenhelmaa Jyväskylän kaupungin kaavoitusyksikön maisema-arkkitehdin pestistä Vakka-Suomen aluearkkitehdiksi ja sen toimen lakkauttamisen jälkeen Akaan kaupunkiin, jossa toimin ensin kaavasuunnittelijana ja sen jälkeen kaavoituspäällikkönä useita vuosia. Kaavakonsultinkin pestiä kävin kokeilemassa.

Taiteelliset intohimot veivät kuitenkin voiton. Ehkä olin kuitenkin liian runotyttö ja kuvataiteilija virkamieheksi tai konsultiksi? Vuoden 2012 jälkeen en ole enää tehnyt maisema-arkkitehtuuriin liittyviä palkkatöitä, vaan olen keskittynyt pelkkään taiteeseen ja käytännön maisemanhoitoon kyläkoulun puutarhassa.

Yhtään maisema-arkkitehtuuria ja uraputkea väheksymättä - ei ollenkaan huono elämän suunnanvaihdos.