Tullessaan omistukseemme kyläkoulun opettajan asunnossa oli keittiötä lukuunottamatta edellisen omistajan asentamat lankkuimitaatiolaminaatit. Ne eivät miellyttäneet silmäämme. Niinpä päädyimme vuoden tilannetta katseltuamme laminaattien poistoon. Se hoitui helposti. Laminaatin alla oli kiiltäväksi maalattu kovalevylattia. Poistimme senkin. Sorkkaraudalle tuli töitä. Tämän poisto-operaation jälkeen toisessa kamarissa paljastui maalattu, melko rupisessa kunnossa oleva lankkulattia.

Eteisessä ja makuukamarissa kovalevyn alla oli epämiellyttävä yllätys. Lattiat oli tasoitettu muutaman millin kerroksella kovaa, hankalasti irtoavaa ja pölisevää kipsiä. Tämä tasoitekerros piti saada pois ennen kuin lattioita oli mahdollista päästä hiomaan ja maalaamaan. Kärsivällisyys oli koetuksella, kun kipsiä hakattiin irti taltalla ja sorkkaraudalla tuskallisen hitaasti. Lopulta kuitenkin kipsi joutui luovuttamaan ja lankkulattia saatiin näkyviin.

Koska kamarien ja eteisen lankkulattian pintakerroksen kunto ei ollut parhaimmasta päästä, jouduimme hiomaan lattioita enemmän kuin olimme alunperin suunnitelleet. Tavoitteemme oli jättää näkyviin mahdollisimman paljon elämisen jälkiä. Keittiössä ja luokkahuoneessa oli melko hyväkuntoinen maalattu lankkulattia ja siellä selvittiinkin hyvin kevyellä hiomisella, jolloin elämisen jäljet saivat jäädä iloksi jälkipolville. Loppuosa opettajan asunnosta sai perusteellisemman käsittelyn nauha- ja reunahiomakoneilla.

Pitkällisten esivalmistelujen jälkeen pääsimme lopulta maalaamaan lattioita. Maaliksi valikoitui Uulatuotteen mattapintainen, hengittävä puulattiamaali. Sävyiksi valitsimme sinisen (Safiiri) ja vihreän (Oliivi). Maalia tuli huoneesta riippuen kolmesta neljään ohutta kerrosta.

Kesällä 2014 oli aika remontoida luokkahuoneen toinen puolikas, oppilaseteinen josta tulisi lapsemme huone ja molemmat tuulikaapit. Lattiat olivat päällisin puolin hyväkuntoiset. Hiontaa ei tarvittu paljon. Etupäässä ongelmana olivat liian paksulti maalatut lattiapinnat, joissa maali oli rypistynyt kuivuessaan. Koulun vanhat oppilaat kertoivat, että 1950-luvulla uutta harmaata maalia laitettiin lattioihin parin vuoden välein ja ilmeisen runsaalla kädellä. Hionta paljastikin monta erisävyistä harmaata maalikerrosta. Pohjimmainen maalikerros oli tummanruskea. Oli mahtanut olla hämärää luokkahuoneessa ennen sähkövalon tuloa talvisaikaan, kun pinnat olivat niin kovin tummat.

Oppilaseteisestä paljastui yllätys. Vanhan, käytöstä poistuneen vesipisteen kohdalla oli siistiltä näyttäneen pinnan alla tupajumien herkuttelupaikka. Puu oli mennyt aivan pölyksi ja murtui käsiin. Koulun toiminnan aikana oli ilmeisesti vettä vuotanut rakenteisiin ja kostuneeseen puuainekseen olivat sitten jumit iskeneet kiinni. Vaurio oli rakenteiden kuivuttua pysähtynyt jo kauan sitten, joten osaksemme jäi vain poistaa vioittunut alue lattiasta ja paikata syntynyt aukko uusilla lattialaudoilla. Mikä mainiointa, täsmälleen samanlaista lautaa löytyi naapurikunnan puutavaraliikkeestä.

Jalkalistoissa oli myös ongelmana tolkuttoman paksu vanha maalikerros. Listojen profiili oli lähes hävinnyt maalin uumeniin. Irrotimme lähes kaikki listat käsittelyä varten. Muutama lista ei suostunut irtoamaan suosiolla, joten ne piti käsitellä omilla paikoillaan.

Luokkahuoneen puolikas sai lattiaansa jo tutuksi tulleen ja hyväksi havaitun Safiiri-sävyn. Oppilaseteinen maalattiin hyvin vaalealla harmaan sävyllä Kaste. Vaalea maali teki tilasta huomattavasti avaramman ja valoisamman tuntuisen - aikaisempi maali oli ollut epätasaisesti haalistunut punaruskea.

Veistosali on kyläkoulun huoneista suurin. Senkin lattiassa piili epämiellyttävä yllätys. Yllätys oli kätketty paksujen, painavien lastulevyjen alle. Ihmettelimme, miksi niinkin paksut levyt notkuivat. Poistimme levyt. Niiden alla oli vielä ohut kovalevy. Poistimme senkin.

Levykannen alla komeili likaisista jätelaudoista kyhätty "korjaus" joka nitkui ja notkui joka suuntaan. Eipä ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin hävittää tuo epämääräinen historiallinen kerrostuma ja ryhtyä lattian rakennukseen.

Jätelaudoituksen alta löytyi vuoden 2002 Aamulehtiä, mikä paikallisti "korjauksen" tekijöiksi koulun edelliset omistajat. Olimme luulleet sitä vanhemmaksi, joten ajoitus oli sekin jonkinlainen yllätys.

Vanhoja lattialankkuja oli jätetty aukon reunoille pätkinä. Poistimme pätkät, jotta saisimme korjattua lattian pitkällä tavaralla seinästä seinään. Pätkien alta löytyi vuoden 1953 Aamulehtiä. Vanha lattiakaan ei siis ollut alkuperäinen, tai ainakin vanhat lankut oli otettu pois paikoiltaan aikoinaan.

Vanhan lattian alta paljastui toinen yllätys. Lattiasieni! Se oli onneksi jo kuivunut ja kuollut, mutta oli ehtinyt syödä lankkuja niin, että pihalle heitettäessä ne napsuivat katki kuin tulitikut. Melko heikoiksi olivat siis 47 millin paksuiset lankut menneet. Jouduimme poistamaan myös muutaman pitkän lankun ennen kuin alkoi tulla lujaa puuta vastaan.

Jonkinlainen vesivahinko veistosalissa oli mitä ilmeisimmin päässyt tapahtumaan, koska lattiasieni oli siellä aikansa elellyt.

Naapurikunnan puutavaraliikkeestä löytyi onnekkaasti vanhan lankun kanssa jokseenkin samanpaksuista, vain hieman leveämpää mäntylankkua. Se asettui kauniisti sijoilleen. Uusi lattia erottuu tietysti selvästi vanhasta, koska se on niin tasainen, mutta se on sallittua historiallista kerrostumaa.

Lattiankannattajat olivat paikoin notkahtaneet ja lahonneet, ehkä sen samaisen vesivahingon ja lattiasienen tekosina. Laitoimme uuden lattian alle hieman tukipuita ja siitä tuli ihan hyvä. Kätkimme lattian alle myös Aamulehden vuodelta 2015. Jos joku joskus lattian taas avaa, saa hän lukea Kreikan kriisistä.

Kun lankut olivat paikoillaan, täytettiin suurimmat raot Husfixillä ja pienempiä kolhuja kitillä. Sen jälkeen oli vuorossa hiontaa, lisää kittiä, lisää hiontaa...

Vanhojen lankkujen maalikerros oli todella paksu, paksumpi kuin missään edellisistä huoneista, eikä se niissäkään ollut ohuudella pilattu! Maalia oli suorastaan loiskittu lattiaan ja tuhlailevan remontoinnin seurauksena maalikerros oli lähes kauttaaltaan rypistynyt. Onneksi järeä hiomakone sai suurimman osan ylipaksusta maalista irrotettua. Uusimman punaruskean maalin alta löytyi monta kerrosta harmaata.

Veistosalin pohjatyöt veivät niin paljon aikaa, että seinien kuntoon laiton jälkeen emme enää ehtineet maalata lattiaa kesän 2015 lomien aikana. Se työ siirrettiin suosiolla vuoden 2016 puolelle. Onneksi ei ollut hätä eikä kiire.

Kesän 2016 alkajaisiksi saatiin maalattua lattia samalla vaalealla harmaan sävyllä kuin keltaisessakin huoneessa. Tässä välissä Uulalta oli tullut puolikiiltäväkin puulattiamaali, joten valitsimme veistosaliin sen himmeän sijaan. Huoneen ilme raikastui kummasti, kun vanhat tummemmat maalinjäämät jäivät piiloon.

Valmiiksi remontoidusta veistosalista tuli alkuun ikkunatyömaa. Lopullisempi käyttötarkoitus jäi vielä pohdintaan.