Koulurakennuksessa on kaksi ovea: opettajan asuntoon vievä ovi ja oppilaiden ovi, josta on kuljettu oppilaseteisen kautta molempiin luokkiin. Oppilaiden ovella on vanha kiviporras, joka on patinoitunut hienosti ja muutenkin mukavan rouhean näköinen. Opettajan ovella puolestaan oli vuosituhannen vaihteessa rakennettu kestopuinen, varsin ruma ja talon tyyliin sopimaton porras-terassikokonaisuus. Katselimme sitä neljättä vuotta. Maalit repsottivat jo pahoin eikä meillä ollut mitään halua ryhtyä kunnostamaan moista rumilusta, joten päätimme purkaa sen pois ja rakennuttaa tilalle kiviportaan.

Purkutyöt hoituivat sorkkaraudan ja kirveenhamaran avulla muutamassa tunnissa. Terassirakennelman alta paljastui monenlaista roskaa ja isoja kivenmurikoita. Roskat hoidettiin roskikseen ja kivet pyöriteltiin reunustamaan yhtä parkkipaikkamme laidoista. Siihen tarkoitukseen ne soveltuivat varsin mallikkaasti.

Kiviportaan ja sen asennustyöt tilasimme ulkopuoliselta yrittäjältä, sillä sellaiset työt eivät kuuluneet osaamisalueeseemme. Porraspaadet tehtiin harmaasta graniitista ja portaat pinottiin paikoilleen kiviarkun tapaan. Sivuille tuli rouheampaa lohkopintaa ja askelmat etusivuineen olivat ristipäähakattuja.

Kivipaadet eivät suostuneet asettumaan oikealla tavalla ensimmäisellä kerralla, sillä tukikivet olivat liian pitkät. Kivifirma saikin sahata kiviä lyhyemmiksi, kun vika paikallistettiin. Toisella asennuskerralla tuli sitten toivotunlaista jälkeä. Tällaisten portaiden sietääkin olla viimeisen päälle tehdyt, sillä niitä katsotaan osana talon julkisivua seuraavat sata vuotta, ellei vielä pidempäänkin.

Toistaiseksi portaat ovat uudenkarheat ja tahrattomat, mutta vuodet tuonevat niihin toivottua patinaa.

Koulun julkisivut oli aikaisemman kerran maalannut edellinen omistaja joskus 2000-luvun alkuvuosina. Punamulta oli vuosien saatossa jo kovasti kauhtunut ja kulunut pois. Erityisesti koulun eteläinen ja läntinen julkisivu alkoivat olla sen verran rapistuneessa kunnossa, että uusi punamultaus oli ajankohtaista. Myös ikkunoiden lippa- ja vuorilaudat olivat kovin hilseilleet, lipat eritoten näyttivät kamalilta, ja kivijalkaa vasten oleva tippalauta oli paikoin hajalle lahonnut. Töitä tiedossa siis.

Suunnitelmissa oli maalata julkisivut kesällä 2018 punamultasävyllä Faluröd, kunnostaa ikkunoiden lipat ja vuorilaudat sekä uusia tippalauta. Syksyn 2017 tehtäväksi jäi anoa Museovirastolta avustusta koitokseen ja toivoa myönteistä avustuspäätöstä. Punamultamaali itsessään on edullista kun sen omana työnä keittelee, mutta listoihin tarvittava valkoinen pellavaöljymaali on kalliimpaa ja suuren talon maalauksessa tarvittavan nostokoneen pitkäaikainen vuokra kaikkein isoin menoerä. Onneksi maalaaminen hoituu omin kätösin!

Museovirastolta saapui mukava päätös huhtikuussa 2018. Saisimme jonkin verran avustusta julkisivutöiden kuluihin. Se oli jo kolmas myönteinen avustuspäätös koulullemme! Hyvillä mielin ryhdyimme tilaamaan punamultaukseen tarvittavia aineksia, jotta ne olisivat heti valmiina sopivan tilaisuuden koittaessa. Suunnitelmissa oli aloittaa työt toukokuussa ja niin myös tapahtui, koska aikaa järjestyi ja kelitkin olivat suotuisat.

Saksinosturi pääsi ensimmäiselle kierrokselleen talon ympäri. Ohjelmassa oli vanhojen öljymaalien rapsutusta ja irtoavan punamullan harjausta; tärkeitä pohjatöitä maalausta varten. Lähes seitsemän tonnia painava kone jätti maastoon jonkin verran jälkiä. Etupihan puolella torjuimme nurmen mylläytymistä varastosta löytyneillä levyillä. Sää suosi pohjatöiden tekemistä, ilma oli kuiva ja kohtalaisen lämminkin. Rapsutteluun kului reilu viikko.

Punamullan keittelyyn päästiin helatorstaina. Teimme keittopaikan varjoon, sillä lämpöä oli parikymmentä astetta, aurinko paistoi täydeltä terältä ja keittely kesti kaikkinensa yli viisi tuntia. Kuusen katveessa oli miellyttävän vilpoista hämmennellä keitosta.

Onneksi tynnyrissä oli riittävästi laitoja jäljellä, sillä loppua kohti jauholiisteri alkoi kuohahdella - aivan kuten kuuluikin - ja punamultapigmenttiä lisättäessä keitos kuohui vielä enemmän. Kaikki sujui onnellisesti, maali ei kuohunut yli tai palanut pohjaan, hämmentäjien käsivoimat riittivät ja lopputulos oli kauniin punainen ja koostumukseltaan mainio.

Äitienpäiväviikonloppuna kyläkoulun maisemissa oli rapsakasti 28 astetta lämmintä ja maalausta tehtiin aamusta iltaan. Onneksi se piti tehdä varjossa! Maalaaminen oli kohtalaisen raskasta etenkin kuluneemmilla seinänosilla, mutta varsin hauskaa puuhaa siitä huolimatta. Työn jälki näkyi selkeästi ja oli ilo huomata, kuinka talon ilme vähittäin kirkastui.

Toukokuun 2018 lopussa julkisivujen punamultaus oli viimein valmis. Vielä piti viimeistellä ikkunoiden vuorilaudat päällimmäisellä kerroksella pellavaöljymaalia. Kuivat maalauspoudat jatkuivat edelleen - sadetta oli edellisen kerran tullut vapun aikoihin. Kasvillisuus alkoi olla hieman nyreissään; nurmi pouti jo. Emmepä olleet vielä kertaakaan nähnet sen poutivan toukokuun puolella! Olimme kuitenkin kuivasta kaudesta sangen mielissämme. Se oli tullut kuin tilauksesta - kuin juuri meidän julkisivuremonttimme tarpeisiin räätälöitynä!